Tämä on niitä harvoja tilauksia, jossa kakkuun nimenomaan halutaan marsipaanikuorrute. Täällä meilläpäin kun tuo vanha kunnon kermakakku on ehoton juhlapöyän komistus. Tilaaja tosin olikin muualta pois. Yömyöhällä eilen kakkua tehhessäni, alkoi tuntua että tästä ei tule ku susi.  Marsipaani meni alhaalta ihan ruttuun ja koristeista ei ollu vielä tietoakhan. Lammas oli mielessä, mutta tuliki tipu. Onneksi ei sentään susi.. Lopputuloksena oli niin iloisen värinen tipukakku, että laitan siittä ihan useamman kuvan.
 
 
Sivusta kattottaessa näkkyy kyllä ikävästi tuo kreemi karkkien alla, vaikka laitoin ihan pienen tipan. Pitäis muistaa tilata liimaa.
 
 
Jaa, näkkyy ne kyllä tästäki kulmasta...
 
 
Tässä Tipunen, joka valmistui muutamassa minuutissa. Ja siittä tuli ihan vahingossa näin söpö!   Olen huomannu, että mitä kauemmin nyherrän marsipaanin kans, sitä huonompi lopputulos.
 
 
Tilli on punkkari.
 

Täyte pääsiäisen kunniaksi hedelmäinen: diplomaattikreemiä laktoosittomana, persikkaa, omenahilloa ja banaania.

 

Jermu esitteli yks päivä kirjaston satutunnilta saamaansa tipua: Äiti! Tämä on tipu ja se kotkottaa, että KUKKOKIEKUUUUUUU!!

 

  HERRRKULLISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!